Kiltojen valtakunta

[Xarathya Kiernan]

HUOM! Vera laskettu sivuhahmoksi pelaamattomuuden takia. Mikäli haluatte hahmoanne hänen asemaansa niin ottakaa yhteyttä Kuniin ja mielellään minuunkin, niin juonitaan jotain järkevää vallanvaihdosta.

Nimi:
Veraviel

Ikä:
64 vuotta, mutta muistakaas, että haltiat ovat periaatteessa ikinuoria ja kauniita ja vampyyrit taas eivät vanhene. Joten hän kyllä vanhenee, mutta vielä haltioitakin hitaammin saavutettuaan siis aikuisen ulkomuodon.

Sukupuoli:
Nainen, mutta muodonmuuttajana voi pystyä ottamaan hetkellisesti mieshahmon.

Laji:
Vampyyrihaltia (tai voit ajatella sen vampyyrin ja haltia sekoituksena)

Kilta ja asema:
Huorien Kilta, Liljan valtiatar

Ulkonäkö:
Tämä nuori nainen omaa siron luuston rakenteen ja korkeat poskipäät, sekä hieman ovaalin muotoiset herkkäpiirteiset kasvot. Niissä on sopivasti terävyyttä että lempeyttä. Häntä voikin pitää pehmeän vaarallisena yhdistelmänä, jossa kuitenkin muodot ovat kohdallaan, sillä ilman naisellisia muotoja hän ei ole jäänyt. Tiimalasi vartaloa hän ei kuitenkaan omista, mutta se ei todellakaan häntä itseään haittaa. Hänelle itselleen riittävät vallan mainiosti hänen nykyiset muotonsa, eikä niistä ole muutenkaan valitettu.
Kovin lihaksikas nainen ei ole, mutta eihän se puekaan naisia kovinkaan hyvin. Kuitenkin hänellä on jonkin verran voimaa ruumiissaa, mitä ei ehkä heti päältäpäin uskoisi. Lisäksi neitonen on varsin ketterä ja notkea liikkeissään. Ei hän varmaankaan parhaimpien salamurhaajien ja varkaiden tasolle yllä, mutta kuitenkin.
Millään valtavalla pituudella häntä ei ole siunattu, sillä pituutta hänellä on sellaiset 166 senttiä.
Mustat pitkät hiukset, joissa hieman kevyttä lainetta lähellä latvoja. Ne on leikattu edestä hieman lyhyemmiksi ja siitä ne asteittain pitenevät ylttäen vyötärölle asti. Yleensä hiukset ovat auki tai hyvin löyhästi kiinni, mutta voi toki joskus laittaa ne paremminkin.
Hänen silmänsä ovat hieman mantelin muotoiset, kiitos haltia veren ja väriltään ne ovat tumman viinin väriset. Haltia veri toi hänelle myöskin suipohkot korvat.
Vampyyri veren takia hänen ihonsa on hyvin vaalea, eikä aurinko tunnu tarttuvan siihen millään. Kuitenkaan hän ei myöskään viihdy suorassa auringonpaisteessa, joten ehkä sekin osittain selittänee sen.
Kaulassaan hän kantaa jalokivistä liljankukkaa asemansa merkiksi.

Luonne:
Naista voi pitää luonteeltaan jossain määrin "iloisena ja positiivisena" persoonana, joten yleensä häntä ei saa masentumaan helpolla. Tämä siis siinä määrin, mitä vampyyri veri antaa myöden. Kohtuullisen äkkipikainen hän on, mutta koettaa hillitä itsensä parhaansa mukaan. Aina se ei kuitenkaan onnistu, joten on vain ihan hyvä, että hän myös leppyy kohtuullisen nopsaan. Jossain tietyssä rajassa hän on myös anteeksi antavainen, mutta loukattuna voipi äityä ikäväksikin sillä 'silmä silmästä, hammas hampaasta' ajattelu ei hänelle ole vieras. Jos joitakin negatiivisia ominaisuuksia hänen luonteestaan pitää mainita, niin ne olisivat uteliaisuus, kunnianhimoisuus ja turhamaisuus. Kauneuden arvonhan hän oppi jo nuorena, eikä sitä ole mitenkään helppoa pyyhkiä pois. Hän myös tuntee suunnatonta viehtymystä kiiltäviin esineisiin...

Menneisyys:
Vuosia sitten eräs haltia oli käymässä Da Pirassa vaimonsa ja nuoren tyttärensä kanssa. Tämä tytär oli juuri saavuttanut aikuisuuden, mutta oli vielä lapsellinen ja kohtuullisen naiivi, kuten nuoret haltiat joskus tuppaavat olemaan. Kuitenkin tämän nuoren haltian kohtaloksi tuli eräissä tanssiaisissa kohdata ja rakastua mustatukkaiseen kalvakkaan nuorukaiseen. Hän ei tuolloin tiennyt, että mies oli vampyyri, joka oli vain metsästämässä hetken hupia ja verta.
Oli miten oli, ei miehellä ollut suuriakaan vaikeuksia vietellä kokematonta haltiaa, mutta jostain syystä vampyyri ei juonutkaan naisen verta vaan jätti tämän siltä kannalta koskemattomaksi. Yksi syy voi hyvinkin olla se, että nainen oli tullut raskaaksi, mutta olisiko vampyyri muka voinut aistia sen? Kuitenkin aikanaan syntyi pieni tytär, joka hetimmiten toimitettiin kadulle. Poissa silmistä, poissa mielestä, kuten sanotaan.
Epäilemättä lapsi olisi kuollut hyvinkin pian, mutta hänen onnekseen paikalle sattui yksi kaupungin huorista. Nainen tunsi sääliä pientä olentoparkaa kohtaan ja otti tytön mukaansa. Hän ilmeisesti ajatteli, että kyllä tyttölapselle aina töitä löytyisi jos ei huorana niin ainakin ilotalon keittiössä. Ja keittiössähän tyttönen kasvoikin, vaikka alkoikin uteliaisuuttaan pian tutkimaan taloa ja seuraamaan sen elämää. Näin ollen ei juuri mikään asia jäänyt hänelle tabuksi, vaan hän tottui moniin kummallisiinkin asioihin.
Tytön kasvaessa hänet huomattiin kauniiksi ja koska hänellä ei ollut mitään sitä vastaan, ryhtyi hän huoraksi seuraten 'äitinsä' tietä (hänelle ei koskaan kerrottu hänen löytyneen kadulta). Eikä huoran tie nyt kamalan vaikea hänelle ollut. Hänhän oli jo tottunut kaikkeen siihen mitä huorat tekevät, kasvanut sen kanssa. Ja taitojensa ja kykyjensä kehittyessä, hän myös eteni ilotalon pitäjän suosioon ja muidenkin tietoisuuteen. Eikä hänen 'uurastuksensa' jäänyt vaille palkkiota, sillä 15 vuotta sitten, edellinen Liljan valtiatar nimesi hänet seuraajakseen ja viisi vuotta sen jälkeen hän kohosi itse Liljan valtiattareksi edellisen kuollessa vanhuuteen.

Aseistus:
Vaika hän näyttääkin aseettomalta, kantaa hän silti aina mukanaan muutamaa terävää tikaria kätkettynä vaatteisiinsa. Lisäksi hänellä on tavallisesti jokaisessa sormessaan sormus, jonka sisään on kätketty erilaisia myrkkyjä ja savua tai kirkasta valoa tuottavia jauheita. Sekä lisäksi äärimmäisiä hätätapauksia varten yhdestä saa vedettyä esiin ohuttakin ohuemman kuristus-siiman, joka kuitenkin on taialla tehty hyvin kestäväksi. Vähän kuin hämähäkin seitti, mutta taian kanssa.
Yleensä nainen ei ota yhtäkään asettaan esille ilman hyvää syytä. Ne ovat kaikki yleisesti ottaen vain puolustautumis tarkoitukseen.

Muuta:
Hänellä on kyky muodonmuutokseen (todennäköisesti lahja vampyyri isältä), joskaan ei rajoituksetta. Joka kerta kun hän muuttaa muotoaan se väsyttää häntä ja kun hän sitten on riittävän väsynyt, ei toinen muoto enää pysy yllä vaan hän palautuu entiselleen. Myöskään nukkuessaan hän ei pysty säilyttämään toista muotoa.
Vampyyri veren takia tarvitsee verta aina silloin tällöin, muttei mitenkään säännöllisesti. Kuitenkin, jos joskus näkee jossain tuoretta verta hänen voi olla aika vaikeata vastustaa kiusausta ja olla menemättä maistamaan.